Rohkea vieras, tyhmänrohkea isäntä

Lauantaina kohtasin Rovaniemellä vieraitten valtojen asepukuisia sotilaita, jotka ilmeisesti osallistuivat ”Bold Quest” -sotaharjoitukseen. Nimi kääntynee suomeksi sanoina ”Rohkea vieras”, jos harjoitus on järjestetty Suomen aloitteesta ja kutsusta. Muussa tapauksessa kysymyksessä voisi olla ”röyhkeä vieras”.

Joka tapauksessa harjoitusta isännöi Suomi, joka on solminut isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Suomen osalta on kysyttävä, onko laajamittainen sotaharjoitusten järjestäminen Naton ja Nato-maiden kanssa tyhmänrohkeaa toimintaa.

Sotaharjoituksia perustellaan sillä, että on tarpeen harjoitella sotilaallisen avun vastaanottamista siltä varalta, että Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Harjoituksissa on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan puolustuksellista ja hyökkäyksellistä toimintaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on usein korostanut, että sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomelle paras turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Hän on todennut, että menettäisimme liittoutumattomuuden edun, jos Venäjä alkaisi pitää Suomea samanlaisena turvallisuusuhkana kuin Natoa.

Lapissa järjestettiin taannoin ilmasotaharjoitus, johon osallistui sata hävittäjää eri maista. Kysyin eduskunnassa järjestetyssä paneelikeskustelussa puolustusministeri Jussi Niinistöltä, mitä siellä harjoiteltiin. Ministeri vastasi, että hän ei ”muista”. Kun siitä käytettiin nimeä ”kriisinhallintaharjoitus”, siinä kai harjoiteltiin ilmaiskuja sotilaallisiin kohteisiin EU:n alueen ulkopuolella lähinnä Afrikassa tai Lähi-idässä.

Nykyaikaiset hävittäjät ovat kuitenkin yhä enemmän myös hyökkäysaseita. Suomenkin Hornetteihin on hankittu risteilyohjuksia, joiden kantama on useita satoja kilometrejä.  

Eilen järjestetyssä Yleisradion eurovaalikeskustelussa kaikki suurten puolueiden puheenjohtajat suhtautuivat suopeasti Euroopan unionin puolustusyhteistyön kehittämiseen.

Juha Sipilä toi jälleen esille sitä EU:n perussopimuksen virheellistä tulkintaa, että se velvoittaisi jäsenmaat antamaan toisilleen myös sotilaallista apua. Petteri Orpo meni askeleen pidemmälle ja esitti, että avun antamista ja vastaanottamista pitäisi EU-maiden kesken myös harjoitella. Antti Rinteen kannanotot olivat parhaimmin punnittuja.

Monet suomalaiset poliitikot eivät näytä ymmärtävän, että jäsenyys sotilasliitoissa – Natossa ja myös sotilasliitoksi kehittyvässä EU:ssa – velvoittaisi meitä antamaan sotilaallista apua muille maille.

Monet suomalaiset poliitikot eivät näytä ymmärtävän, että avun vastaanottamisen nimissä järjestetyt sotaharjoitukset saattavat johtaa juuri siihen, mistä presidentti Sauli Niinistö on meitä varoittanut – että Venäjä alkaisi pitää Suomea Naton kaltaisena vihollisena ja menettäisimme siten sotilaallisen liittoutumattomuuden edut.

Turvallisuuspolitiikkamme tulisi tietysti tähdätä siihen, että ei syntyisi tilannetta, jossa Suomi apua tarvitsisi.

Suomeen ei kohdistu mitään erillistä sotilaallista uhkaa. Meidän turvallisuuttamme voisi vaarantaa vain Pohjois-Eurooppaan syntyvä – tai pikemmin muualta tänne levinnyt - alueellinen sotilaallinen selkkaus. Sellaisen syntymistä me voimme ehkäistä ylläpitämällä vahvaa itsenäistä puolustusta ja huolehtimalla siitä, että muut maat voivat luottaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. 

Jos Pohjois-Eurooppaan kuitenkin puhkeaisi sotilaallinen kriisi tai selkkaus, voisimme sotilaallisesti liittoutumattomana maana pysyttäytyä sen ulkopuolella.

Jos Suomi sen sijaan olisi liittosuhteessa muihin maihin, Venäjä pitäisi Suomea pahimpana uhkana omalle turvallisuudelleen ja iskisi ensimmäiseksi täällä oleviin kohteisiin.

Siinä ei ole mitään järkeä, että Suomi luopuisi sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan tai edes toimisi tavalla, joka asettaisi sen uskottavuuden kyseenalaiseksi.

Suomen ja Naton välistä isäntämaasopimusta olisi täsmennettävä lisäämällä siihen ne rajaukset, jotka Ruotsi on valtiopäivien päätöksellä tehnyt. Myös sotaharjoitusten järjestämisessä tarvitaan uutta harkintaa, viisasta varovaisuutta.

 

 

Vuokko pääsi kotiin, kampanja loppusuoralla

Elämä ja politiikka sujuvat nyt suunnitelmien mukaan.

Vuokko pääsi eilen kotiin sairaalasta. Lääketiede on ihmeellistä. Myelooma-hoidot onnistuivat.

Huhtikuun lopulla Vuokolle palautettiin häneltä helmikuussa kerätyt omat kantasolut. Edessä on kuntoutuminen, jonka jälkeen hänen terveydentilansa ilmeisesti palautuu lähes ennalleen.

Vuokon sairaus on rajoittanut kampanjointiani eurovaaleissa. Olen pystynyt kuitenkin järjestämään ainakin yhden vaalitilaisuuden kaikkiin vaalipiireihin.

Vuokon kotiuduttua olen yöt kotona. Jäljellä olevina kolmena kampanjapäivänä muut perheenjäsenet ovat Vuokon tukena.

Tänään tapaan äänestäjiä Oulun Rotuaarilla, Kemin sisäsatamassa ja Rovaniemen Lordi-aukiolla. Ensi perjantaina vuorossa ovat Mikkeli, Lappeenranta, Kouvola ja Lahti. Lauantaina kampanjoin pääkaupunkiseudulla.

Kampanjoinnissa käytän jälleen videoita. Tähti-TV:n välityksellä on mahdollista saada tietää muun muassa, olenko aina oikeassa, mikä minua harmittaa ja mikä on ilonaiheeni.(TähtiTV)

Vastauksen viimeiseen kysymykseen voin paljastaa tässä: minulla on eurovaaleissa sama numero kuin viisi vuotta sitten, 210.

Kun viestinikin on entinen, voin käyttää samoja TV-mainoksia. (TähtiTV) Koko maassa esitetään mainosta, jossa sanon: ”Äänestä itsenäisen Suomen puolesta”. Pohjois-Suomessa kehotan: ”Äänestä pohjoisen puolesta”.

Eurovaalien jälkeen minulla on runsaasti aikaa tukea Vuokon kuntoutumista.

Jos tulen valituksi Euroopan parlamenttiin, työt alkavat vasta heinäkuun alussa. Ennakkovalmistautumista ei kovin paljon tarvita, kun olen ollut Euroopan parlamentissa yli 16 vuotta ja kun päätin viimeisen kauteni vasta vajaa vuosi sitten.

Ensimmäiset kauteni Euroopan parlamentissa olivat vaikeita sen vuoksi, että  meneillään oli voimakas hallitsemattoman globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen kausi. Viime kaudella tämä aikakausi alkoi tulla tiensä päähän ja nyt se on päättynyt.

Nyt on mahdollista toteuttaa uudistuksia, joiden puolesta olen kaiken aikaa ponnistellut. Alamme siirtyä kohti itsenäisten kansakuntien Eurooppaa ja maailmaa. Tähän työhön haluan päästä mukaan. Puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, ajamaan Suomen kansallisia etuja ja toteuttamaan kestävää ihmiskuntapolitiikkaa.

 

 

Puheenjohtaja Paavo Väyrynen: Mistä olen nyt oikeassa?

Monilla on se käsitys, että olen aina oikeassa. Aivan aina en ole, mutta useista koko kansakunnan kannalta tärkeistä asioista olen ollut.

Vastustin sitä ”vahvan markan” politiikkaa, jolla Suomi ajettiin Harri Holkerin ja Kalevi Sorsan johdolla 1990-luvun alussa sietämättömän korkeisiin korkoihin, pankkikriisiin ja syvään lamaan. Tällä politiikalla Suomea pyrittiin valmistelemaan osallistumaan yhtenäisvaluutta euroon. Kerron tästä muun muassa vuonna 1993 ilmestyneissä kirjoissani On totuuden aika 2 ja On muutoksen aika 2. Molemmat ovat luettavissa kotisivuni sähkökirja-arkistosta.

Olin oikeassa, kun vastustin Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Suomelle oli tarjolla parempi vaihtoehto.

Olimme jo päässeet Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä Euroopan unionin sisämarkkinoille. Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, Ruotsikaan ei olisi. Olisimme voineet muodostaa ETA:n puitteisiin Pohjolan yhteisön. Olisimme säilyttäneet itsenäisen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikan ja oman maatalous- ja aluepolitiikan, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Olin oikeassa, kun vastustin vuonna 1995 Euroopan parlamentissa yhtenäisvaluutta euroon siirtymistä.

Hyväksyin euron käyttöönoton yhteisenä rahana, jonka rinnalla kansalliset valuutat olisivat säilyneet. Tämä on toinen niistä vaihtoehdoista, jotka professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä taannoin ehdotti epäonnistuneen euroalueen purkamiseksi.

Olin oikeassa, kun vastustin laajan euroalueen muodostamista. Kannatin mm. Wolfgang Schäublen esittämää mallia, jossa yhtenäisvaluuttaan olisi siirtynyt vain viisi ydin-Euroopan maata (Saksa, Ranska ja Benelux-maat), ja muut olisivat käyttäneet euron rinnalla kansallisia valuuttoja. Tämä on toinen Kanniaisen työryhmän ehdottamista malleista euroalueen hallituksi purkamiseksi.  

Olin oikeassa, kun vastustin sekä taloudellisista että poliittisista syistä Suomen siirtymistä markasta euroon.

Pidin Suomen jäsenyyttä euroalueessa taloudellisesti vahingollisena. Kokemukset vahvan markan politiikastakin sen osoittivat. Nykyään lähes kaikki ekonomistit ovat sitä mieltä, että Suomen jäsenyys euroalueessa on ollut kohtalokas virhe.

Vastustin Suomen liittymistä euroalueeseen myös sen vuoksi, että euroalueesta oltiin kehittämistä EU:n liittovaltioydintä, jonka osana Suomi menettäisi myös valtiollisen itsenäisyytensä. Nyt euroalueelle pyritään luomaan euron tueksi todellinen talousliitto – ja liittovaltio.

Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja jäsenyyttä euroalueeseen käsiteltiin myös viisi vuotta sitten julkaisemallani videolla, jolla haastattelin itseäni. Haastattelu on pääosin täysin ajankohtainen. Voin käyttää videota nyt sellaisenaan senkin vuoksi, että ehdokasnumeroni on sama kuin silloin, 210.

Olin oikeassa, kun keväästä 2015 alkaen ehdotin, että muuttoliike Afrikasta ja Lähi-idästä pitää pysäyttää perustamalla EU:n ulkopuolelle pakolaisleirejä, joilla Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan selvitetään. Nyt tätä vaihtoehtoa pidetään yleisesti ainoana oikeana.

Olin oikeassa, kun esitin syksyllä 2015, että Suomen pitää palauttaa rajatarkastukset ja käännyttää rajalta Ruotsista Suomeen pyrkineet turvapaikanhakijat. Sanottiin, ettei tämä ole mahdollista. Kuitenkin muut Pohjoismaat myöhemmin palauttivat tarkastukset, ja Euroopan tuomioistuinkin on ehdottamani menettelyn hyväksynyt.

Vuoden 2015 maahanmuuttokriisiä käsittelen teoksessani Eihän tässä näin pitänyt käydä. Sekin on luettavissa sähkökirja-arkistostani.

Nyt julkaisemallani videolla (Onko Paavo aina oikeassa?) kehotan tutustumaan sekä Tähtiliikkeen vaaliohjelmaan että julkaisemiini kirjoituksiin ja selvittämään, mistä asioista olen nyt oikeassa.

Kehotan äänestämään ehdokasta, joka on oikeassa ja pyrkii kehittämään Suomea ja Eurooppaa oikeaan suuntaan.

 

 

 

Puheenjohtaja Paavo Väyrynen: Mahdollisuuksien taidetta


 

Sanotaan, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Parhaimmillaan se on luovaa toimintaa, jolla ongelmien ratkaisemiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen löydetään uusia, usein yllättäviä ratkaisumalleja. Mahdollisuuksien taiteeseen, luovaan poliittiseen toimintaan, kuuluu myös kyky löytää uusia keinoja ja välineitä omien arvojen ja tavoitteiden edistämiseen.

Julkisuudessa luovuus saattaa näyttää poukkoilulta. Tarkemmin katsoen toimintaa saattaa ohjata rautainen johdonmukaisuus.

Oma aatteellinen ja poliittinen linjani muotoutui 1970-luvun alussa, ja se on säilynyt samana läpi vuosikymmenten. Siihen voi tutustua lukuisista kirjoistani, joista osa on luettavissa kotisivuni sähkökirja-arkistosta.

Viime vuosina olen joutunut turvautumaan epätavallisiin keinoihin arvojeni ja tavoitteitteni edistämiseksi.

Vuoden 2016 alussa jouduin yhdessä kannattajieni kanssa perustamaan uuden puolueen. Tämä oli tarpeen sen vuoksi, että edustuksellinen demokratia ei Suomessa toiminut.

Eduskunnassa ei edes keskusteltu sellaisista Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista, joilla on kansan keskuudessa laaja kannatus. Suomi oli menettämässä itsenäisyyttään, maatamme vietiin kohti sotilaallista liittoutumista, maahanmuuttopolitiikka oli holtitonta, eriarvoisuus kärjistyi ja vallalla oli voimakas keskittämispolitiikka.   

Eduskuntavaalien tulos osoitti, että edustuksellisen demokratian kriisi on vielä syvempi kuin olimme uskoneet. Tähtiliikkeen tavoittelema muutos jäi toteutumatta. Vaalitulos ja näköpiirissä oleva hallitusratkaisu vievät kehitystä monelta osin päinvastaiseen suuntaan.

Nyt Tähtiliike keskittää ponnistuksensa Suomen poliittisen järjestelmän uudistamiseen ja Suomen suunnan muuttamiseen ensi sijassa presidentinvaalien kautta. Niiden yhteydessä Suomen poliittisen elämän vaihtoehdot pelkistyvät ja selkiytyvät. Tällä on toivottavasti tervehdyttävä vaikutus myös parlamentaarisen järjestelmän toimintaan.

Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että Tähtiliike asetti presidenttiehdokkaan jo nyt, yli neljä vuotta ennen vaaleja. Tätä on verrattava siihen neljän vuoden ajanjaksoon, jonka käytimme yritykseemme muuttaa Suomen politiikan suuntaa parlamentaarisen järjestelmän kautta. Pitkiä marsseja molemmat.

Tähtiliikkeen ratkaisu on synnyttänyt monia kysymyksiä. Osaan niistä ei voida vielä vastata. Mahdollisuuksien taiteelle syntyy uutta tilaa.

Sen lisäksi, että Tähtiliike asetti presidenttiehdokkaan, se perusti myös kansalaisliikkeen ehdokkaansa valintaa tukemaan. Vielä emme tiedä, olenko muodollisesti kansalaisliikkeen vai puolueen (tai puolueiden) vai molempien ehdokas. Tämä ratkeaa aikanaan.

Päätökseni luopua Tähtiliikkeen puheenjohtajuudesta ja jäsenyydestä on synnyttänyt kysymyksiä puolueen tulevasta toiminnasta. Siitä on luvattu kertoa 27.5., kun puoluehallitus järjestäytyy uudelleen.

Ilmeisesti toimitaan kuitenkin samaan tapaan kuin vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä: eurovaalien jälkeen puolueen kannattajien poliittinen toiminta keskittyy presidentinvaalikampanjan valmistelemiseen ja käynnistämiseen. Vuoden 2023 eduskuntavaalien lähestyessä voimat jaetaan niiden ja presidentinvaalien kesken, mutta kampanjat niveltyvät toisiinsa ja tukevat toinen toistaan.

On kysytty, eroanko Tähtiliikkeen jäsenyydestä sen vuoksi, että voisin olla ehdolla Keskustan puheenjohtajaksi. Valintaani Keskustan johtoon on ehdottanut muun muassa entinen kansanedustaja ja maatalousministeri Heimo Linna.

Vastaukseni on ”ei”. Eroan sen vuoksi, että haluan heti eurovaalien jälkeen keskittyä presidentinvaaleihin ja ryhtyä kokoamaan laajaa kansanliikettä valintani tueksi.  

Eroni ja sen ajankohta tekevät kuitenkin mahdolliseksi ehdokkuuteni ensi vuoden varsinaisessa puoluekokouksessa. Olen ilmoittanut, että voisin olla valmis harkitsemaan sitä, jos tulen valituksi Euroopan parlamenttiin. Jos menestykseni eurovaaleissa olisi heikko, ehdokkuudeltani puuttuisi poliittinen uskottavuus, eikä sitä voisi ajatellakaan.

Nyt on keskityttävä eurovaalikampanjaan. Toivon, että Tähtiliikkeen kannattajat tukevat kaikin voimin ehdokkaittemme vaalityötä ja antavat omalla alueellaan apua muun muassa julisteiden levittämiseen. Kaikkiin vaalipiireihin on nimetty yhteyshenkilöt, joiden kautta toimintaan voi tulla mukaan.

Puheenjohtaja Paavo Väyrynen: Tähtiliikkeet yhdistävät voimansa

Euroopan parlamentissa Suomen Seitsemän tähden liikkeelle on tarjoutumassa luonteva ja vaikutusvaltainen paikka, kun Italian Viiden tähden liike pyrkii muodostamaan sinne uuden poliittisen ryhmän.

Viiden tähden liike on edistyksellinen ja maltillinen voima. Se lukeutuu poliittiseen keskustaan. Kuluneella kaudella Viiden tähden liikkeen edustajat olivat valmiit liittymään liberaalidemokraattien ALDE-ryhmään, mutta kiivaimmat federalistit tämän hankkeen kaatoivat.

Minulla oli Euroopan parlamentissa läheinen yhteistyö Viiden tähden liikkeen kanssa. Vuoden 2015 lopulla perustimme yhdessä sen edustajien kanssa kontaktiryhmän "Vapaus valita".

Kontaktiryhmän keskeisenä tavoitteena oli tehdä euroalueeseen kuuluminen vapaaehtoiseksi. Siitä olisi voitava erota, eikä siihen olisi velvoitetta liittyä. Muutoinkin olimme Eurooppa-politiikan keskeisistä kysymyksistä samalla linjalla.

Suomesta kontaktiryhmässä oli alusta alkaen mukana minun lisäkseni Hannu Takkula. Myöhemmin mukaan tulivat  myös Pirkko Ruohonen-Lerner ja viisi AfD-ryhmästä eronnutta saksalaisjäsentä, jotka olivat muodostaneet oman ALFA-ryhmän. Toimintaan osallistui yksittäisiä jäseniä myös useista muista maista. Kerroin kontaktiryhmän perustamisesta ja toiminnasta mm. 2.12.2015  ja 8.12.2015 julkaisemissani blogeissa.  

Äänestäjien on syytä ottaa huomioon kunkin suomalaisen puolueen ja ehdokkaan sijoittuminen puolueryhmiin.

Keskusta on edelleen mukana ääriliberaalissa ja federalistisessa ALDE-ryhmässä ja -puolueessa, vaikka ne ovat aatteellisesti hyvin kaukana alkiolaisesta keskustalaisuudesta. Siirtymisestä muuhun ryhmään tai uuden ryhmän perustamisesta on usein keskusteltu, mutta Keskustan liberaalit ovat sitoneet puolueen liberaaliryhmään yhä tiukemmin.

Perussuomalaiset ovat innokkaasti mukana perustamassa parlamenttiin uutta oikeistopopulistien ryhmää. Useista maista siinä on mukana äärioikeistolaisia puolueita ja poliitikkoja. Nämä kytkökset ovat vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla siihen, että useat muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa ja siihen, että puolueen kansanedustajat siirrettiin eduskunnassa istuntosalin oikealle reunalle.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ja äänestäjäkunnassa on hyvin paljon keskustalaisesti ajattelevaa väkeä. Puolueen eurooppalaiset valinnat ovat johtaneet siihen, että he ovat joutuneet Suomessa eristyksiin ja poliittisen vaikutusvallan ulkopuolelle.

Tähtiliike edustaa myös Euroopan parlamentissa perinteistä alkiolaisuutta ja keskustalaisuutta. Puolue puolustaa sielläkin Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta ja ajaa tiukasti Suomen kansallisia etuja mm. ympäristö-, maatalous- ja aluepolitiikassa.